Jäähyväisluento

Pidin kirjasta kovasti.

“The brick walls are there for a reason. The brick walls are not there to keep us out. The brick walls are there to give us a chance to show how badly we want something. Because the brick walls are there to stop the people who don't want it badly enough. They're there to stop the other people.”

Mutta... en pitänyt hänen vaimostaan yhtään.

Siis elokuussa 2007 mies saa tietää, että hänellä on syöpä ja 3-6 kuukautta elinaikaa.
Hän ja hänen perheensä muuttavat lähelle vaimon sukua.
Hän haluaa pitää jäähyväisluennon, jossa sanoisi lapsilleen kaiken sen, mitä haluaisi sanoa, mutta ei tule olemaan hengissä sanoakseen sen.
Vaimo sanoo “ei!”. Vaimo tahtoo, että hän auttaa laittamaan uutta kotia kuntoon, ja että hän viettää kaiken aikansa perheensä kanssa.
Lopulta vaimo kuitenkin suostuu, mutta murjottaa asiaa jatkuvasti, vaikka mies ottaakin aikaa luennon kirjoittamisesta ollakseen perheensä kanssa.
Esitelmä on syyskuussa, päivää vaimon syntymäpäivän jälkeen. Miehen pitää lähteä yliopistolle päivää ennen luentoa ollakseen valmis. Hän pyytää vaimoa lähtemään mukaan. Vaimo sanoo “ei”, koska hänen pitää laittaa kotia kuntoon muuton jälkeen, mutta sanoo tulevansa kuuntelemaan luentoa seuraavana päivänä.

Mitä tapahtui sille että vaimo halusi että mies viettäisi hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa?
Mitäs jos olisivat syöneet romanttisen illallisen vaimon syntymäpäivän kunniaksi heidän entisessä kotikaupungissaan ihan kahden kesken? Lapset ovat 5, 3 ja 1.
Elikkä kuinka paljon hän nyt sitten halusi viettää aikaa kuolevan miehensä kanssa?
Juttuun kuuluu vielä, että miehellä oli ollut solumyrkkyhoito juuri “muutama päivä aikaisemmin”, ja he olivat juhlineet vaimon syntymäpäivää päivää aikaisemmin varsinaista syntymäpäivää, jotta mies saattoi olla paikalla.
Minä olisin lentänyt mieheni kanssa ja auttanut häntä luennon valmistelemisessa, koska tietäisin, että hän olisi hyvin väsynyt ja pahoinvoiva solumyrkkyjen takia.
Mutta ei...

Paska vaimo.