Kaikkien aikojen pelit

Oikein mainio perusteos pelien maailmasta. Pieni ja ohut, ei varmasti pelästytä ketään kovin pahasti. Helppo siis lykätä jonkun sellaisen kouraan, joka ei pelien maailmasta paljon tunne: tästä saa hyvää pelihistorian perussivistystä niin nuoremmat kuin vanhemmat lukijat. Itse ajattelin luetuttaa tämän omalla 11-vuotiaallani.

Kuten tällaisten kirjojen kohdalla aina, tärkeää on myös valittaa siitä, miten se, tämä ja tuo peli on jäänyt pois listalta. Minusta iso aukko on kaikkien roguelikejen puuttuminen - kyllä nyt Rogue tai NetHack olisi pitänyt listalta löytyä, koska nykyään roguelike-elementtejä näkee vähän joka puolella.

Hieman ihmetytti myös totaalinen urheilupelien puute: ei Änäriä, ei mitään autopelejä, ei jalkapallovalmennussimulaattoreita. No okei, oli siellä Pong, mutta ei Pongilla kyllä ihan kuitata kaikkea tietokoneurheilua.

Näkökulma on myös selvästi hyvin tietynlaisen peliharrastajan. Esimerkiksi megasuositut casuaalipelit, jotka muodostavat todella ison siivun siitä, mitä ihmiset oikeasti pelaavat, kuitataan hyvin nopeasti Tetriksen alaviitteenä. Oletetaanko, että kaikki tietävät Angry Birdsin ja sen taustan?

No, kirjassa on vain 30 peliä, eikä sellaisella määrällä päästä lähellekään minkäänlaista kattavuutta (vaikka takakannessa luvataankin, että kirjasta “rakentuu pelimaailman koko kuva”) ja sinänsä pieneen määrään nähden suoritus on kyllä pätevä – sellaista 30 pelin kokonaisuuttahan ei voi rakentaa, mistä ei sanomista tulisi.

Nelikymppinen pitkän linjan peliharrastaja voi siis lukea ja tuhista kirjan järkyttäville puutteille, vähemmän pelanneet ja nuoremmat peliharrastajat voivat taas täydentää sivistystään – kaikki voittavat.