Keväällä isä sai siivet

Luin tämän ensimmäisen kerran ehkä noin 20 vuotta sitten. Muistin hyvin vähän tästä kirjasta, ainoastaan sen, että pidin siitä.

Kirjassa on mielenkiintoinen juoni, isä ”sekoaa”, hyppää maassa olevaan reikään ja kukaan ei oikein usko kirjan päähenkilöitä, kaksosia Tomia ja Timoa.

Heidät passitetaan lopulta huostolaan, jossa kuria pitää kamala Raakel Vastapöksy. Vaikka pääpahista kirjassa näkyy vain vähän, on hänen uhkansa koko ajan läsnä ja tykkäsin siitä.

Huostolassa on paljon mielenkiintoisia henkilöitä, osa jää hieman huomiotta ja tavallaan sitä jäi kaipaamaan enemmän tietoa heistä.

Lopuksi, olisin antanut kirjalle neljä tähteä, ellei aivan loppumetreillä Tomi Kontio olisi päättänyt käyttää teoksessaan n-sanaa?!? Uskon, että kärventyneille hiuksille olosi voinut olla jokin muukin ilmaisu. Ja kustantamo Tammi oli vuonna 2000 sitä mieltä, että hyvä idea tämä! Järkyttävää.

Lopputaistelu oli myös hieman antikliimaksinen, mutta näistä isoista miinuksista huolimatta koukuttava teos.