Keväällä isä sai siivet

Kaksosten Timon ja Tomin isä saa eräänä keväänä siivet. Maa tärisee, taivas muuttuu punaiseksi ja pihalle ilmestyy kuoppa, josta näkyy toinen maailma – Austraasia. Sinne kuoppaan isä, jolle on kasvanut siivet selkään, astuu ja lentää kauas toiseen maailmaan.

Poikien maailma järkkyy. Äiti kutsuu lopulta poliisit tutkimaan isän katoamista. Kun pojat kertovat, mitä näkivät, heitä ei uskota. Poliisit tuntuvat suhtautuvan suorastaan vihamielisesti ja epäluuloisesti poikiin. Kaksosten on paettava. Kun he palaavat kotiin, äiti ja siskokin ovat kadonneet. Lopulta pojat jäävät kiinni ja heidät passitetaan pahamaineiseen Huostolaan, jota johtaa hirviömäinen Raakel Vastapöksy.

Huostola on kamala paikka, jossa lapset joutuvat raatamaan töissä kovan kurin alaisina. Joukossa on luopioita, joiden tehtävänä on kannella muiden virheistä ja kurista vastaavat ilkeät vanhemmat lapset. Kukaan ei ole koskaan onnistunut pakenemaan Huostolasta. Se ei lannista poikia, jotka saavat ystäviä ja yrittävät päästä vapauteen.

Finlandia Juniorilla palkittu Keväällä isä sai siivet on mielikuvituksellinen ja rikkaalla kielellä koristeltu fantasiatarina, jonka tarina on se perinteinen hyvän ja pahan välinen taistelu. Lapset ovat pääasiassa hyviä, aikuiset lähes poikkeuksetta pahoja, ja tarinassa on myös perinteisen vankilapakotarinan aineksia. Tarina pääsee huipennukseensa, mutta jättää ovet auki seuraavalle osalle – jatko-osa Austraasian viimeiset lapset kannattaa varata saataville, jotta pääsee jatkamaan siitä, mihin tämä jäi.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua Katriina Koposen graduun Hyvä ja paha Tomi Kontion lastenfantasiaromaanissa Keväällä isä sai siivet.

Luin tämän ensimmäisen kerran ehkä noin 20 vuotta sitten. Muistin hyvin vähän tästä kirjasta, ainoastaan sen, että pidin siitä.

Kirjassa on mielenkiintoinen juoni, isä ”sekoaa”, hyppää maassa olevaan reikään ja kukaan ei oikein usko kirjan päähenkilöitä, kaksosia Tomia ja Timoa.

Heidät passitetaan lopulta huostolaan, jossa kuria pitää kamala Raakel Vastapöksy. Vaikka pääpahista kirjassa näkyy vain vähän, on hänen uhkansa koko ajan läsnä ja tykkäsin siitä.

Huostolassa on paljon mielenkiintoisia henkilöitä, osa jää hieman huomiotta ja tavallaan sitä jäi kaipaamaan enemmän tietoa heistä.

Lopuksi, olisin antanut kirjalle neljä tähteä, ellei aivan loppumetreillä Tomi Kontio olisi päättänyt käyttää teoksessaan n-sanaa?!? Uskon, että kärventyneille hiuksille olosi voinut olla jokin muukin ilmaisu. Ja kustantamo Tammi oli vuonna 2000 sitä mieltä, että hyvä idea tämä! Järkyttävää.

Lopputaistelu oli myös hieman antikliimaksinen, mutta näistä isoista miinuksista huolimatta koukuttava teos.