14. heinäkuuta

Ranskalaisen Éric Vuillardin kanssa ei voi mennä pahasti hukkaan. Lotta Toivanen on suomentanut Vuillardilta viisi romaania (jotka on julkaistu neljänä niteenä), joissa kaikissa yhdistyy historia ja fiktio kiehtovalla tavalla. Vuillard kirjoittaa historiallisista tapahtumista: natseista, Kongosta ja siirtomaavallasta, Ranskan sodista Indokiinasta ja nyt Ranskan vallankumouksesta. Hänen näkökulmansa on kuitenkin niin lähellä yksittäisiä ihmisiä, ettei ilman fiktiota pääse tällaiseen kulmaan.    Niin tässä 14. heinäkuuta -romaanissakin. Tässä ei yksittäisiä päähenkilöitä olekaan, on vain Pariisin kaduilla vellova ihmisten massa, josta Vuillard kiinnittää huomionsa johonkin yksittäiseen henkilöön, joka jollain tapaa erottuu joukosta kun Bastiljia valloitetaan 14.7.1789. Toisaalta kirjan henkilöt ovat oikeita ihmisiä, nimineen ja ammatteineen, joita Vuillard on kaivellut historian arkistoista. Vuillard antaa heille äänen, vaikka se ei välttämättä ihan tismalleen juuri heidän äänensä olekaan.    Romaani on tiivis. Sivuja on vain parisataa, ja tähänkin lukuun on päästy vain taittajan kikkailuin. Tämä ytimekkyys on tuttua monista muistakin ranskalaisista romaaneista. Se toimii – mitä suotta venyttämään asiaa, kun näin paljon pystyy sanomaan näin vähällä? Kuten aina, Lotta Toivasella on sana hallussa. Hän on myös lisännyt kirjan loppuun pienen hakemiston selventämään joitain suomalaislukijalle kenties vieraampia käsitteitä. Hakemisto oli hyvä; jos jotain, se olisi voinut olla hivenen laajempikin.    Vuillard on loistava, eikä 14. heinäkuuta ole poikkeus. Se antaa hienon kuvan tapahtumista, joiden vuosipäivä vietetään edelleen Ranskan kansallispäivänä. 

—

You can't go wrong with Éric Vuillard. Lotta Toivanen has translated five of Vuillard's novels, which engagingly blend history and fiction. Vuillard writes about historical events: Nazis, Congo and colonialism, French wars in Indochina, and now the French Revolution. His close focus on individuals offers a unique perspective that fiction makes possible.

In “14 juillet,” there are no main characters, just a mass of people on the streets of Paris. Vuillard zooms in on individuals who stand out during the storming of the Bastille on 14 July 1789. These characters are actual historical figures whom Vuillard brings to life with his vivid narrative.

The novel is concise, just around 200 pages, a characteristic of many French novels. This brevity is effective, packing much into a few words. Toivanen's translation is adept, and she includes a helpful glossary for Finnish readers. A slightly more extensive glossary might have been even better.

Vuillard excels once again with “14 juillet,” offering a compelling depiction of events still celebrated as France's national day.