Ai niin, minä olen muuten Lee

Onpa hyvä, että on Lastenkirjainstituutin Punni-palkinto! Olisi mennyt tämäkin kirja aivan ohi silmien, jollei se olisi voittanut Punnia. Paljon aikuisille kirjoittaneen Eveliina Talvitien esikoislastenkirja on Jani Ikosen kuvittama kertomus Leestä, joka asuu yhdessä isänsä kanssa.    Leellä on monenlaisia erityisvoimia ja hän pärjää aivan hyvin yksin, vaikka kaikki aikuiset aina kyselevät, onko hänellä ystäviä. Vaan eräänä päivänä Lee kohtaa keltatakkisen vesilätäköissä hyppijän, joka näyttää mallia ensiluokkaisesta keinuhypystä, mutta katoaa ennen kuin Lee ehtii kiittää. Olisiko tästä lätäkköhyppijästä ystäväksi?    Ai niin, minä olen muuten Lee on todella hieno kirja. Lukija pääsee sukeltamaan Leen omaperäiseen maailmaan ihastuttavalla tavalla. Kirjan värikäs kuvitus tukee tekstiä ensiluokkaisesti ja auttaa havainnollistamaan Leen ajatusmaailmaa. Lee on erityislapsi, mutta asiasta ei sinänsä tehdä numeroa, Lee vain on oma erityinen itsensä. Myös Leen ja isän välinen suhde esitetään kirjassa lämminhenkisesti.    Ilahtuneena panen merkille, että takakansi lupailee tämän olevan ensimmäinen osa kirjasarjaa. Leen elämästä saamme siis kenties lukea jatkossa lisääkin. Toivottavasti, sen verran hieno elämys tämä ensimmäinen kirja oli!