Aja aurasi vainajain luitten yli

Puolalainen Olga Tokarczuk on sillä lailla poikkeuksellinen nobelisti, että nimi on tuttu ja tuotantokin nimien ja kansikuvien tasolla. Mitään en ollut Tokarczukilta kuitenkaan lukenut, joten tilanne oli syytä korjata. Uusin Aja aurasi vainajain luitten yli vaikutti ihan hyvältä paikalta aloittaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Puolan etelärajalle, Stołowe-vuorten ylängölle, lähelle Tšekkiä. Siellä mökissään majailee Janina Duszejko, joka käyttää aikansa astrologiaa tutkaillen, kääntäen ystävänsä apuna William Blakea puolaksi, opettaen englantia koululaisille osa-aikaisesti ja huolehtien kesäasukkaiden asunnoista talvisin.

Alueella alkaa tapahtua mystisiä kuolemia. Kirja alkaa sillä, kun Duszejkon naapuri Outolintu herättää tämän keskellä yötä apuun: toinen naapuri Isojalka on kuollut ja Outolintu haluaa pukea ruumiin siivompaan kuntoon ennen poliisien kutsumista paikalle. Mitä näihin nimiin tulee:

Mitä mielikuvituksen haaskausta olivatkaan kaikki viralliset etu- ja sukunimet. Niitä ei kukaan koskaan muista, sillä ne eivät banaaliudessaan ikinä liity kyseisiin ihmisiin eivätkä millään tapaa muistuta heitä. Kaiken lisäksi jokaisella sukupolvella on aina omat muotinsa, ja yhtäkkiä kaikki ovat Małgorzatoja, Patrykeja tai – herra paratkoon – Janinoja. Siksi yritän aina olla käyttämättä ihmisistä heidän nimiään, vaan sen sijaan puhun heistä luonnehdinnoilla, jotka pälkähtävät päähän itsestään, kun näen ihmisen ensimmäisen kerran. Olen varma, että se on oikea tapa käyttää kieltä toisin kuin se, että viskellään ympäriinsä sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä.