Älä astu sieluuni kengät jalassa

Hieno internointileirikuvaus, jossa vaeltavat romanit suljetaan leirin sisälle “oman turvallisuutensa” vuoksi Ranskassa vuonna 1940. Eihän siitä hyvää seuraa, kun vapaaseen liikkumiseen, työntekoon, soittoon ja lauluun ja tottunut kansa suljetaan leirille, kaikki omaisuus takavarikoidaan ja työnteko ja mielekäs elämä kielletään.

Ei tämä ihan niin julmaa tekstiä ollut kuin keskitysleirikertomuksissa on ehkä tottunut lukemaan, mutta ehkä ranskalainen internointileiri oli vähän kevyempi kokemus kuin saksalaisten keskitysleiri. Joukkotuhoa ei siis ole luvassa - tältä leiriltä voi jopa vapautua. Hyvä, että romanikulttuurinkin ääntä nostetaan esiin. Kirjailija ei itse ole romani, mutta suhtautuu lämmöllä, ymmärryksellä ja arvostuksella.