Gastonin leuka

Olipas hyvä. Heti ensimmäinen essee, Raxin pizzabuffettia käsittelevä “Kaiken syömisen pelko”, teki selväksi että tässä kirjoitetaan minulle tutuista näkökulmista asioista, jotka ovat kiinnostavia.

Aika lailla jokaisessa esseessä on hyviä oivalluksia ja mielenkiintoista ajattelua. Suomalaista ankeutta puretaan hienosti, 1990-luvulta muistellaan elämäntapaintiaaneja, animaatioita ja musiikkia. Osun kyllä 1990-luvulla teinivuoteni viettäneenä parhaaseen kohderyhmään tälle.