Haudallasi, Adriana

En ole Sahlbergia aiemmin lukenut, mutta nyt tartuin sattumalta tähän, kun olen niin kovasti monelta suunnalta lukenut kehuja Sahlbergin lauseen hienoudesta. Eikä siinä mitään: Sahlberg kirjoittaa kyllä hyvin ja monessa kohtaa asetteli sanansa mehevästi.

Mutta kylläpä oli MIESkirja. Tässä kun on vuoden verran lukenut lähes yksinomaan naisten kirjoittamia romaaneja, niin tämä tuntui kyllä todella miehiseltä aiheensa ja sen käsittelyn puolesta. En nyt osaa sanoa, mitä siitä ajattelen, mutta jotenkin raskaan tunkkaiselta se tuntui.

Osittain toki johtuu aiheesta. Ruotsalaisen kansankodin rappiotila ja ruotsidemokraattien maailmankuva eivät ole mitään kaunista luettavaa. Kirjan sivuilta ja henkilöiden ajatuksista loistava rasismi, päähenkilön orastava psykoottisuus, ratkaisujen hakeminen rujon väkivallan kautta... Haudallasi, Adriana on yksinkertaisesti synkkä ja iloton kirja.

Sitä synkkyyttä saa päivittäin sanomalehdistä ja Facebookista sen verran, että en halua tankata sitä iltalukemisena vielä lisää, olkoon sitten kuinka hyvin kirjoitettua tahansa.