Kahden veren tytär

Romantasia on romantiikkaa ja fantasiaa yhdistävä genre, joka on 2020-luvun aikana noussut suureen menestykseen. Kirjat ovat fantasiakirjallisuutta, jossa romantiikka on hyvin vahvassa osassa tarinaa. Tätähän on tehty jo pitkään ja genrellä on yhteytensä esimerkiksi yliluonnolliseen romantiikkaan, jota edustavat monet tutut vampyyritarinat, mutta nykymuodossaan genre on suunnattu enemmän aikuisille lukijoille, kun aikaisemmin kohderyhmää olivat enemmän nuoret ja nuoret aikuiset.    S. K. Rostedtin esikoisteos Kahden veren tytär edustaa kotimaista romantasiaa. Moorna-trilogian avausosa sijoittuu Remenan fantasiamaailmaan, jota asuttavat ihmiset ja haltiat. Pääosassa on puoliverinen Moorna. Ihmiset pelkäävät ja haltiat halveksuvat puoliverisiä, mutta on heitäkin, joita kielletty kiehtoo: Moorna työskentelee Kuninkaankaupungissa luksusprostituoituna ja on päässyt itse kruununprinssi Falcon suosikiksi.    Maailmassa on ihmisten ja haltioiden lisäksi myös demoneita. Ne karkotettiin demonisodissa Tuoneen, mutta eiväthän ne siellä pysy. Valtakunnan metsissä hiippailee demoneita, joita ihmiset ja arohaltiat metsästävät. Kuningas järjestää juhlissa poikkeuksellisen rituaalin: juhlissa uhrataan seremoniallisesti demoni. Moornakin on pakotettu todistamaa, vaikka vanha ja julma rituaali aiheuttaa hänessä vaikeasti selitettäviä, mutta varmasti epämiellyttäviä tuntemuksia.    Vaikeasti selitettäviä tunteita aiheuttaa myös Caidas, kaupunkiin ilmestynyt komea, mutta käytökseltään vastenmielinen haltia. Kun hovin kieroilut ja yllättävät käänteet saattavat Moornan ja Caidaksen yhteen ja pakomatkalle pois Kuninkaankaupungista, jännite kehittyy. Elämä Punaisen hovin prostituoituna ei ole aina ollut helppoa, mutta raskasta sekin on, kun Moorna joutuu väkisin revityksi tutuista ympyröistään keskelle koko valtakuntaa uhkaavaa katastrofia.    Kirjan pääparin välille rakentuu tietysti romanttistakin jännitettä, jossa on tosin ripaus vähän epämiellyttävää Tukholma-syndrooman sävyä. Romantiikka olisi yleensäkin kuumempaa, jos siihen ei liittyisi pakottamista, alistamista ja väkivaltaa. Fantasiatarinana Kahden veren tytär on riittävän mielenkiintoinen, jotta aion palata Remenaan sarjan toisen osan myötä, mutta kuumana romantiikkana Kahden veren tytär ei toiminut yhtä hyvin. Moornan kehitys kirjan aikana on mielenkiintoista seurattavaa, mutta jotkut kirjan juonenkäänteet ja maailman toimintaa liittyvät asiat jättivät lähinnä hämmentyneen olon.    Esikoisteokseksi – ja ymmärtääkseni aikamoisella kiireellä viimeistellyksi sellaiseksi – Kahden veren tytär toimii kuitenkin aivan riittävän hyvin. Tarinan parissa viihtyi kyllä. Sisältönsä puolesta Kahden veren tytär pyörii jossain nuortenkirjan ja aikuistenkirjan välimaastossa. Mukana on seksiä ja synkkiä sävyjä sen verran, ettei tätä nyt ihan nuortenkirjaksi tekisi mieli laskea, mutta toisaalta seksin kuvailu on sen verran epämääräistä, että voi tätä young adult -lukijakunnallekin harkita.