Kaikki paitsi käveleminen on turhaa

Olin napannut tämän varaukseen kustantajan katalogista, koska käveleminenhän on mitä parhainta. Käyn itsekin päivittäin kävelemässä ja olen vakaasti sitä mieltä, että käveleminen on parasta liikuntaa ja monin tavoin hyödyllistä. Miksipä en siis lukisi kirjaa kävelemisestä?

Siinä vaiheessa kun luen kirjan kansista, että kirjoittaja “Erling Kagge on norjalainen kirjailija, kustantaja, seikkailija, taiteen keräilijä ja juristi, joka on kävellyt etelänavalle, pohjoisnavalle ja Mount Everestille”, herää toki kysymys mitä annettavaa tällä kirjalla on tällaiselle tavalliselle ihmiselle, joka pääasiassa kävelee vaihtelevia kävelyreittejä tamperelaisessa lähiössä.

Ja siinäpä se – aika höttöiseksi tämä lukukokemus jäi. Erling Kagge puhuu aika paljon omista kokemuksistaan ja no, minun kokemuksiini ei kuulu kävelemistä pohjoisnavalla, etelänavalla, Mount Everestillä, Los Angelesissa, Robinson Crusoen saarella, Geneve-järvellä, New Yorkissa ja niin edelleen. Itse asiassa minun arvomaailmassani tällainen maailmanmatkailu on vastuutonta, kohtuutonta ja suoranaista ilkivaltaa planeettaamme kohtaan. Jos ilmeisesti äärimmäisen menestyneen norjalaismiehen on paettava ongelmiaan ryömimällä New Yorkin viemäreissä, niin ei kai se minulta pois ole, mutta kovin vaikea on suurempaa sympatiaakaan tuntea.

Yleisemmällä tasolla puhuessaan Kagge puhuu ihan viisaita ja kävelemistä kelpaa kyllä kehua. Muutenkin Kaggen egonostatus oli sitä paitsi enemmän huvittavaa kuin ärsyttävää. Kirja on myös armollisen lyhyt, sen lukee läpi hetkessä, joten kovin pitkää siivua se ei elämästä vie – kirjan luettuaan voi sitten mennä vaikka kävelylle.