Karsta

J. Pekka Mäkelä on kirjoittanut parhaan kirjansa tähän asti. Karsta on upea.

Kirja kertoo siitä, millaista on siivota sankarien jälkiä. Sota loppui viisi vuotta sitten tappioon ja Maan sotalaivastot on riisuttu aseista. Jäljellä on enää sotkujen siivoaminen. Kirjan kertoja Tria on tovereineen entisellä sotalaivalla Henrich Kramerilla raivaamassa hylkyjä ja noutamassa ruumiita takaisin Maahan.

Aluksen miehistö on sekalaista sakkia. Sodan puhdasotsaiset sankarit ovat muualla — kuolleita, kuntoutuksessa, niin edelleen. Sota on koskettanut tätäkin porukkaa monin eri tavoin ja kaikilla on omat traumansa. Henkilöt ovat kiehtovia, eikä joukossa ole selviä sankareita tai pahiksia. Mäkelä itse toteaa, että kirjan tapahtumat voisivat oikeastaan sijoittua 1940-luvun Suomeenkin.

Jos ei pahiksia olekaan, jotain kuitenkin on, sillä aluksella tapahtuu odottamattomia asioita. Kaikki alkaa ikään kuin pienillä jekuilla, mutta pian tilanne käy vakavammaksi. Avaruusaluksen suljettu tila ja avaruuden armottomuus ovat herkullinen ympäristö ihmislaumalle, jolla on monenlaisia ristiriitoja.

Karsta on yhtä aikaa hieno sotakirja sodan jälkipuinneista, avaruusjännäri avaruusaluksen suljetussa tilassa ja muuten vain kiehtova kirja mielenkiintoisista ihmisistä. Päähenkilö Tria, tämän jännitteet, aluksen kapteeni, muun miehistön kiinnostavimmat edustajat...

Hieno kirja, vuoden parhaita kaikinpuolin ja kotimaisista erityisesti. (12.10.2009)