Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Tämä lastenkirja päätyi lukulistalleni jonkun suosituksen kautta, mistä lienee tullut, mutta luettavaksi sen nosti – kirjastolainan eräpäivänä – teoksen edellisenä iltana voittama lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto, jonka Ernest Lawson kirjalle myönsi. Pitihän Finlandia-voittaja lukea, kun se kerran hyllystä löytyy!    Kirahvin sydän on tavattoman suuri kertoo yhdeksänvuotiaasta Vegasta, joka elää isänsä kanssa Kirahvisaaressa. Vega on vähän yksinäinen, mutta hänellä on seuranaan todella värikäs joukko mielikuvituseläimiä, joita muut eivät näe; ei varsinkaan Vegan isä, joka ei oikein siedä ajatustakaan kuvitteellisista eläimistä. Äitiä Vegalla ei ole; hän ei ole koskaan tavannut äitiään, eikä Vegan isä koskaan puhu äidistä. Myös isoisä Hektor ei juuri suostu puhumaan tyttärestään, vaikka muuten Vegan kummallisuuksia sietääkin – hän kun on itse vielä omituisempi.    Asiat lähtevät muuttumaan, kun tapahtuu kaksi asiaa. Ensinnäkin koulussa kaikille lapsille jaetaan kirjekaverit ja Vega saa kirjeystäväkseen sirkuksessa elävän Jannan, jolla on värikäs elämä ja kaksi äitiä. Toiseksi Vegan isä tuo kotiin uuden naisystävän Violan, joka on pelottava jäinen nainen, joka pakastaa kaiken ympärillään jääkylmäksi. Vega kohtaa myös uteliaan ja kaikista maailman oudoista faktoista kiinnostuneen Nelsonin, jonka kanssa hän lähtee selvittämään mysteeriä: kuinka saada isän sydän sulamaan, kun Viola on jäädyttänyt sen jääkalikaksi.    Kirahvin sydän on tavattoman suuri on rakenteeltaan aika tavanomainen etsintäseikkailu, jossa kaivataan perhettä ja löydetään lopulta oma paikka maailmasta kummallisten käänteiden keskeltä. Sen hienous on rikkaassa mielikuvituksen lennossa, joka pistää lukijan pään pyörälle kaikella kummallisella ja erikoisella. Sofia Chanfreaun ilahduttavaa tekstiä tukee isosisko Amandan viehättävä kuvitus. Teoksen on suomentanut Outi Menna, joka on päässyt vaivaamaan mielikuvitustaan keksiessään nimiä kaikenlaisille kummallisille otuksille. Lopputulos on erinomaisen sujuva ja luonteva.    En siis lainkaan pahastu, että juuri tämä kirja valittiin Finlandia-palkinnon voittajaksi. Tässä tarinassa on mielikuvituksen lentoa, sopivasti surumielisyyttä  ja kaihoa ja hyvä sanoma lasten vapaudesta olla omanlaisiaan, olivat he sitten millaisia tahansa. Kirja toimii varmasti erinomaisesti nuoremmille tarinanystäville ääneenluettuna iltasatukirjana ja myös vähän vanhemmille itse luettavaksi.