Kirjallisuuden kiihottava historia

Silvia Hosseinin esseekokoelmat ovat olleet oivallista luettavaa, joten kun kuvastosta vastaan tuli aiheeltaan näinkin hekumallinen tietokirja, siihen oli toki tartuttava. Hosseini esittelee kirjassaan länsimaista kirjallisuushistoriaa erotiikan, pornografian ja muun kiihottavan kirjallisuuden näkökulmasta. Erotiikka ymmärretään tässä laajasti: “Se on kaikkea rakastuneen kaihoisista ajatuksista kiihkeisiin suudelmiin ja ankaraan jörnimiseen.”    Hosseini aloittaa antiikista; tuleehan sana ”erotiikka” kreikkalaisesta Eroksesta, joka toimi rakkauden jumalattaren apulaisena. Antiikin ajasta löytyy monia hekumallisia tekstejä ja Ovidiuksen klassikko Rakastamisen taito, PetrarcanSatyriconista nyt puhumattakaan. Harmillisesti meidän ja antiikin ajan törkeyksien välillä ovat keskiaikaiset kirkolliset sensorit.    Keskiaika ei tosiaan vaikuta kovin seksikkäältä, koska aikakautta hallitsi kirkko, joka ei maallista rakkautta arvostanut. Aikakaudella sentään syntyi ritariromanssin genre ja trubaarirunous, jossa romanttinen rakkaus kukoistaa. Aikakauden islamilaisessa kirjallisuudessa oli runsaasti erotiikkaa. Seksioppaat olivat myös yleisiä; niistä on säilynyt Tuoksuva puutarha, joka syntyi 1400-luvun alkupuoliskolla ja joka on paikoin hyvinkin seikkaperäinen ja aistillinen. Keskiajan ja renessanssin taitoskohtaan sijoittuu eroottisen kirjallisuuden arvostetuimpiin klassikkoihin kuuluva BoccaccionDecamerone. Sen vaikutus länsimaiseen kirjallisuuteen on ollut huomattava. Aikakauden rasvaisinta puolta edustaa suorasukainen Venuksen koulu eli käytännön ohjeita naisten iloksi -opaskirja.    1700-luku oli monin tavoin sekopäistä aikaa – se on tullut selväksi esimerkiksi Terhi Tarkiaisen ratkiriemukkaista romaaneista – ja vuosisadan loppupuolella julkaistiinkin paljon pornografista kirjallisuutta. John ClelandinIlotytön muistelmat tai Fanny Hill on pornografinen kehitysromaani, joka vannoo olevansa aito omaelämäkerta. Hosseinikin nostaa tämän tyyliltään hulvattoman teoksen eroottisen kirjallisuuden merkkiteosten joukkoon. Psykologisen romaanin edelläkävijä, Choderlos de LaclosinVaarallisia suhteita on sekin merkittävä teos: sen versioinneista tunnetuin lienee Julmia aikeita -elokuva vuodelta 1999. 1700-luvulta löytyy myös markiisi de Sade ja tämän moraalittomat teokset sekä Casanovan villin elämän muistelmat. Mikä vuosisata!    Näin Hosseini käy läpi länsimaista kirjallisuutta aina nykypäivään asti. Lukija saa sivistyä ja viisastua, kenties myös hivenen kiihottua. Hosseini siteeraa runsaasti eri aikakausien tekstejä ja ystävällisesti tätä kirjaa varten on myös tuotettu suomennoskatkelmia teoksista, joita ei ole suomeksi julkaistu. Hosseinin oma kielenkäyttökin on sievistelemätöntä: tyyli on linjassa käsitellyn aiheen kanssa. Tätä tietokirjaa ei voi missään nimessä syyttää kuivakkuudesta, vaikka tyyli onkin Hosseinin esseisiin verrattuna selvästi tietokirjallisempi ja neutraalimpi. Lähdeluettelo on pitkä, mutta lähdeviitteitä teoksessa ei ole.    Kirjallisuuden kiihottava historia on antoisa kirja. Sen sivuilta saattaa löytää omalle lukulistalleen mielenkiintoista luettavaa, mutta se myös tutustuttaa kirjoihin, joiden kohdalla tämä esittely riittää vallan mainiosti. Kirjallisuuden kiihottava historia on ilahduttava teos, johon kaikkien kirjallisen erotiikan ystävien kannattaa tutustua.