Köyhiä sukulaisia

Olen aikaisemmin lukenut Ljudmila Ulitskajalta yhden novellikokoelman, Naisten valheet, ja samankaltaista tavaraa tämäkin on: pääasiassa naisten elämän ympärillä pyöriviä novelleja elämästä Venäjällä ja Neuvostoliitossa, venäjänjuutalaisella värityksellä.

Ulitskaja on oivallinen novellisti, jonka tarinoissa ihmisten pienet elämät piirtyvät kirkkaina. Useimmat novelleista kytkeytyvät toisiinsa jonkun henkilön kautta, kun toisaalta tuttu henkilö esiintyy toisessakin novellissa. Kokoelmasta muodostuu eläväinen kokonaisuus.

Kokoelman aloitusnovelli “Onnelliset” kuvaa vanhan pariskunnan sunnuntaipäiviä ja sitä kautta tämän onnellisen parin elämänkaarta muutamalla sivulla. Niminovelli “Köyhiä sukulaisia” esittelee Anna Markovnan ja tämän köyhän sukulaisen, pikkuserkku Asja Šafran, joka poikkeaa kylässä kerran kuussa kyselemässä kuulumisia ja hakemassa avustusta – mutta mitä Asja avustuksella tekee? Novellissa “Bronka” Anna Markovna kertoo taloon muuttaneesta Simkasta ja tämän pikkuisesta Bronka-tyttärestä, jonka elämä osoittautuu melkoiseksi mysteeriksi.

“Laukku-Genele” puolestaan kertoo omintakeisesta Genele-tädistä, joka niin ikään kytkeytyy Anna Markovnan laajaan sukuun. Genele on melkoinen tapaus, joka jallittaa sukulaisiaan vielä kuolemansa jälkeenkin. Novellissa “Buharan tytär” naapurustoon palaa tohtorin Dima, jolla on mukanaan Buharaksi nimettävä aasialaiskaunotar vaimonaan. Mila-tyttären syntymä mullistaa pariskunnan elämän, vaan Buharapa järjestelee asiat lopulta parhain päin. Ja niin edelleen – tällaista arkista elämää mullistuksineen Ulitskaja kuvaa, tuoden mieleen Alice Munron kanadalaiset tarinat.

Tähän kokoelmaan on alkuperäisen novellikokoelman lisäksi liitetty pienoisromaani Sonetška. Se sopiikin kokoelman jatkoksi mainiosti. Pienoisromaanin pääosassa on Sonja, joka elää elämäänsä kirjoihin uppoutuen. Hänet ottaa vaimokseen taiteilijaluontoinen Robert Viktorovitš, jonka päättäväisyys toimii, mutta onko Sonjalle avioliitto ja perhe-elämä kuitenkin vain pieni poikkeama kirjojen keskellä eletystä elämästä?

Mainio kokoelma kaikkiaan, Ulitskaja on kyllä oivallinen ihmisluonnon kuvaaja ja tarinoiden venäjänjuutalainen tunnelma kelpo vaihtelua länsimaisille kertomuksille.