Kunnia

Luettuani alkuvuodesta Shafakin uusimman kirjan, oli jokseenkin selvää, että aikaisempaankin tuotantoon on syytä tutustua. Lainasin kirjastosta muutaman ja niistä ensimmäisenä vuoroon pääsi Kunnia, joka nimensä ja kuvauksensa perusteella hieman huolestutti: olisikohan kovinkin raskas aihe luvassa.

Oli ja ei. Kirja kertoo kurdisuvusta, jossa kahdeksan tyttären joukosta kaksossiskojen tiet vievät eri suuntiin. Jamila jää kotikylään Turkin syrjäseuduille, mutta Pemben tie vie miehen perässä Lontooseen. Siellä Pembe kasvattaa kolmea lastaan. Esikoispoika Iskender on äitinsä silmäterä, vauhdikkaalla 1970-luvulla kasvava tytär Esme monessa asiassa äitinsä kanssa napit vastakkain ja kuopus Yunus sekaantuu nousevaan punkliikkeeseen ja talonvaltaajiin.

Kirja kerii auki suvun tarinaa, alkaen Pemben ja Jamilan syntymästä 1940-luvulta ja päätyen 1990-luvulle, kun kaikki tapahtunut on tapahtunut ja Iskender vapautuu vihdoin vankilasta. Kaikilla on omat haaveensa, omat käsityksensä sopivista arvoista ja omat heikkoutensa. Toprakin perheen isä Adem, Pemben mies, on omalla tavallaan heikko ihminen, eikä pysty olemaan kunnollinen isä lapsilleen. Isän puute näkyy varsinkin Iskenderissä, jonka on noustava isän paikalle puolustamaan perheen kunniaa.

Maaseudulla ja menneisyydessä, josta Pembe on kotoisin, tytön ainoa mittari on kuuliaisuus, kunnollisuus ja perheen kunnian ylläpitäminen. Pembe yllättyy Lontoossa, miten kevyesti englantilaiset puhuvat häpeästä. “It's such a shame!”, kun Pemben maailmassa häpeän tuottaminen perheelle on pahinta kaikesta. Silti juuri Pembe on se, joka lopulta rohkaistuu ja toimii – ja jonka salaisuus osoittautuu kohtalokkaaksi.

Kunnia liikkuu raskaiden, synkkien aiheiden ympärillä: kunniamurha, maahanmuutto, rasismi, pettymykset, menetykset, suru... Toisaalta se on myös hyvin sujuvasti kirjoitettu ja helppolukuinen. Shafak liikkuu taitavasti eri aikatasoilla, tuoden eri henkilöiden näkökulmia ja pitäen lukijan mielenkiintoa yllä. Monipuolinen henkilögalleria tuo tarinaan monenlaisia ulottuvuuksia, joka lieneekin jonkinlainen Shafakin tavaramerkki. Kunnia on hieno teos, joka vahvistaa käsitystäni Shafakista taitavana kirjailijana.