Lilium regale

Koitin tätä lukea tuoreeltaan, mutta heikolla menestyksellä, laina-ajat ehtivät loppua ja lopulta kun kirjan onnistuin saamaan hyllyyn pidemmäksi toviksi, se ei silti löytänyt paikkaansa. Tarvittiin lopulta Johanna Laitilan toinen kirja Synty, joka avasi oven Laitilan herkulliseen kielenkäyttöön ja nosti Lilium regalen lukulistan kärkeen.

Aivan Synnyn groteskiin lihallisuudeen Lilium regale ei yllä, mutta kirjailijan kyllä tunnistaa. Laitilan tyyli on yksinkertaisen mehevä. Kielikuvat ovat runsaita, tekstissä on potkua ja lihaa. Kun Laitila kuvaa rakkautta ja seksuaalisuutta, teksti tuntuu joltakin.

Tornionjokilaaksoon ja sotavuosiin sijoittuvan tarinan pääosassa on Else, joka elää vähän nyrjähtäneen äitinsä, jämptin mummonsa ja pikkusisarusten kanssa. Kun Lapin sota uhkaa, perheen on paettava evakkoon Ruotsiin. Siellä isäntäperheen tytär Inga, suunnilleen samanikäinen kuin Else, avaa Elselle oven uuteen maailmaan. Tytöt kohtaavat kielen ja lihallisuuden tasoilla, rakastuvat.

Sota kuitenkin loppuu ja Ruotsi on jätettävä, on palattava kotiin. Kotipuolessa odottaa työ piikana apteekkari Hurtigin talossa. Apteekkarin rouva, kirjakauppias Irina, on lumoava, kiehtova ja vaikeasti vastustettava, ja taas Else löytää itsensä kiellettyjen ja väärien halujen parista.

Lilium regale kertoo sanoista, rakkaudesta, häpeästä, pelosta – vahvoista tunteista ja voimakkaista asioista. Laitilan teksti on paksua ja väkevää ja sitä tukevoittaa taiten käytetty pohjoinen murre. Hieno kirja, kannattaa lukea.