Limbodusa

Tätä minulle kovasti kehuttiin, eikä ihme: olipas kertakaikkiaan vauhdikasta menoa. Tässä on käännetty nuppia yhteentoista. Dystopia-aihe hieman jarrutti, mutta vaikka en oikein esimerkiksi liian realistisia ekokatastrofeja haluakaan lukea, tämän yhteiskunnallinen revittely oli sen verran reipashenkistä, ettei ahdistanut – vaikka kaipa tämäkin yksi mahdollinen kehityskulku Euroopalle olisi.

Tapahtumien nykyhetki sijoittuu Lampedusalle, joka on nykyään suosittu välipysäkki Afrikasta Eurooppaan pyrkiville siirtolaisille. Limbodusan maailmassa tilanne on kääntynyt toisin päin: eurooppalaiset pakenevat raunioituneesta Eurodef-sotajoukkojen hallitsemasta Euroopasta Afrikkaan ja Afrika Korps yrittää pysäyttää tulijat. Eurodefin valta on juuri kaatunut: vallankumous on onnistunut.

Lampedusaan baaria pyörittämään on jumiutunut Ingrid, joka Suomessa rahoitti opiskelujaan strippaajana sekundaräkälässä. Ingridillä on salaisuus: hän ei ole vallankumouksen suhteen ihan kuka tahansa, vaan itse asiassa merkittävä taustatekijä. Hänen rakkaansa Suomalainen oli vallankumouksen kasvot, kunnes kuoli – ja nyt Ingrid on sydänsuruissaan, eikä pysty iloitsemaan vallankumouksen onnistumisesta.

Kirja alkaa tästä käydä asioita läpi taaksepäin ja kertoo, mitä tapahtui, miten vallankumous sai alkunsa, miten Eurodef nousi valtaan ja miten se kaadettiin – ja sitten tosiaan käännetään nuppeja vielä kaakosta vähän pidemmälle ja lisätään kierroksia ja kaadetaan bensaa liekkeihin ja meno käy tosissaan kuumaksi. Limbodusa on ärhäkkä, reipasotteinen ja herkullisen aggressiivisella tyylillä kirjoitettu. Esikoisteokseksi varsinkin se on kovin vaikuttavaa työtä.