Matka yli aikojen

Aikamatkailu on oikein hauska klassikkoaihe, jota toki voi lastenkirjoissakin hyödyntää. Marketta Pyysalo heittää Matka yli aikojen -lastenromaanissa lukijan ja päähenkilönsä, Toivo-pojan, junamatkalle ajassa taaksepäin. Toivon isä on kelloseppä ja kovin uppoutunut työhönsä. Toivo päättää lähteä junalla mummolaan, mutta päätyy aivan väärään junaan ja siten aikamatkalle.    Matkan varrella Toivo kulkee aikakaudesta toiseen ja kohtaa monenlaista menijää. Mukana on useita historiallisia henkilöitä ja erilaisia tapahtumia ja tilanteita. Muiden matkalaisten ja eri aikakausien asukkien kanssa käydään myös paljon notkeaa ja leikkisää keskustelua ajan luonteesta.    Koska matkaa tehdään junalla, kovin kauas taaksepäin ei päästä: takaraja on Englannissa vuonna 1830, kuten rautateiden historiaan perehtyneet tietävät.  Tähänkin väliin mahtuu toki monenlaista: on vallankumouksia, teknologian kehitystä ja kulttuuria. Ikävyyksiäkään ei ole unohdettu: 1900-luvun sotien kauheuksiinkin viitataan.    Matka yli aikojen on hieman ristiriitainen teos. Sillä on puolensa: parhaimmillaan se on nonsenseen kallellaan olevissa dialogeissaan. Toisaalta aiheet ja historialliset henkilöt tuntuvat paikoin vähän oudoilta lapsien näkökulmasta. Kun John Lennon poikkeaa tarinassa pikaisesti puhumassa mansikkapelloista, se tuntuu minusta kulttuurisena viittauksena lähinnä nykylasten isovanhemmille suunnatulta.    Olisiko siis vähän sellainen lastenkirja, joka on enemmän aikuisille suunnattu? Se ei tietysti mitenkään yksinomaan huono asia ole, aikuista miellyttävä kirja voi hyvinkin tulla luetuksi lapsille juuri siksi. Varmasti on myös lapsilukijoita, joita kirjan filosofinen ajan olemuksen pohdiskelu kiehtoo ja miellyttää.    Kirjan on kuvittanut Teemu Juhani. Juhanin nimi on tullut viime aikoina vastaan yhä useammin, mutta kuvituksiin en ole juurikaan törmännyt. Oikein miellyttävä ja eläväinen kuvitustyylihän hänellä on ja kuvitus on mukava lisä kirjaan.