Mielen tyyneydestä

Mikäpä siinä onkin, että nämä 2000 vuotta vanhat tekstit puhuttelevat niin hyvin edelleen? Muutamia syitä tulee mieleen. Ensinnäkin se ilmeinen: 2000 vuotta on asioiden suuressa mittakaavassa yksi silmänräpäys, eikä ihmisen psykologia ole siinä ajassa muuttunut mihinkään, vaikka moni asia ympärillä onkin muuttunut. Toiseksi antiikin kirjoittajat ovat hienosti keskittyneet olennaiseen, teksteissä ei ole mitään turhaa, vaan huomio on siinä, mikä on tärkeää ja keskeistä.

Kolmanneksi on sitten valintaharha: varmasti antiikin aikoinakin on kirjoiteltu kaikenlaista joutavaa ja yhdentekevää, se ei vain ole selvinnyt 2000 vuoden yli meidän aikaamme. Jos käsillä on Plutarkhoksen laajasta säilyneestä tuotannosta pieni neljän tekstin poiminta, jonka Juhana Torkki on asiantuntevasti valinnut, suomentanut ja alustanut, niin tokihan siihen tiivistyy silloin paljon hyvää.

Yhtä kaikki, Plutarkhoksen tekstit mielenhallinnasta ja vihan käsittelystä puhuttelevat ja toimivat tässäkin päivässä. Vihan hallinnasta kertova teksti toi mieleen eräitäkin valtionjohtajia. Itsekkyys ja tyytymättömyys yhdistettynä ylelliseen ja velttoon elämäntyyliin aiheuttaa meissä noita toistuvia vihanpuuskia, jotka kasvavat vähä vähältä sielussa kuin mehiläisten tai ampiaisten parvi.

Kirjan lopettaa Plutarkhoksen kirje vaimolleen, jossa hän lohduttaa tätä kaksivuotiaan tyttären menetyksen johdosta. Se päättää kirjan surumielisiin tunnelmiin, mutta toisaalta tarjoaa lohtuakin – jos vähän tuntuukin kehotukselta tukahduttaa tunteet tyystin.

On hyväksi mielenrauhalle, jos ei-toivottujen asioiden sattuessa emme lakkaa näkemästä kaikkea sitä, mikä elämässämme on hyvin ja mukavasti, vaan annamme niiden sekoittua, jolloin huonompi liukenee parempaan.