Missä milloinkin

En ole lukenut Jhumpa Lahirilta aiemmin mitään, joten miksei sitten aloittaisi tästä uusimmasta, jonka Lahiri on kirjoittanut itselleen uudella kielellä, italiaksi. Ratkaisu on yllättävä. Koska kirjan kuitenkin lukee suomeksi käännettynä, eikä tunne Lahirin aiempaa tuotantoa, mysteeriksi jää, miten kieli tässä vaikuttaa.

Missä milloinkin kertoo lyhyiden katkelmien kautta yksinäisen naisen elämästä italialaisessa kaupungissa. Nainen on ulkopuolinen tarkkailija, joka katselee ystäviensä ja naapuriensa elämää. Näiden havaintojen kautta meille sitten piirtyy kuva naisesta ja tämän ympäristöstä. Teksti on – ehkä sitten sen italiankielisyytensä vuoksi – selkeää, kirkasta ja aika suoraviivaista, mutta toisaalta paljonpuhuvaa. Suomentaja Helinä Kangas on tehnyt kelpo työtä.

Yksittäiset fragmentit eivät onneksi jää irrallisiksi, vaan niistä rakentuu kirjan mittaan draaman kaarta. Naisen pienessä, toistuvassa elämässä tapahtuu kuin tapahtuukin muutosta. Satunnaisesta ja arkipäiväisestä noustaan kohti uusia seikkailuja, kun nainen tekee päätöksen muuttaa elämäänsä, kokeilla jotain uutta.

Tämä pieni, nopealukuinen teos olisi 3,5 tähden kirja; tavallisesti pyöristäisin ylös neljään tähteen, mutta nyt kertojan toistuva toisten ihmisen painon ja koon kommentointi ärsytti niin paljon, että pyöristykööt alaspäin. Kehorauhaa fiktioonkin, etenkin kun tämä kommentointi ei tuntunut palvelen oikein mitään tarkoitusta, mutta toistui kuitenkin sen verran usein, ettei se nyt ihan sattumaakaan voi olla.