Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi?

Suvi Ahola on taas tunnetun kirjailijan tuotannon äärellä. Aikaisemman Mitä Minna Canth todella sanoi? -kirjan formaatilla käsitellään nyt Eeva Joenpeltoa (1921–2004) tämän syntymän satavuotispäivän kunniaksi. Joenpelto on pitkän uran tehnyt kirjailija, joka kirjoitti kuudella vuosikymmenellä 26 romaania ja oli muutenkin erittäin vaikutusvaltainen kirjallisuuspiireissä erilaisten luottamustoimien ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. Palkintojakin sateli: Finlandia, kuusi valtion kirjallisuuspalkintoa, Pro Finlandian ja vaikka mitä.

Olen itse perehtynyt Joenpellon tuotantoon vain oivallisen Lohja-sarjan myötä. Sitä mieluusti nostankin aina esille, kun Väinö Linnasta ja Pohjantähdestä puhutaan - tällainenkin vaihtoehto aikakauden kuvaamiselle on. Muuten Joenpellon teokset ovat jääneet minulle vieraiksi – vaan niin ovat monille muillekin tänä päivänä. Aikansa bestsellerkirjailija on jäänyt vähän unohduksiin.

Tässä kirjassa Ahola esittelee Joenpellon elämää ja näkemyksiä tämän romaanien, haastattelujen, esitelmien ja lehtijuttujen perusteella. Merkittävänä tietolähteenä on Panu Rajalan Joenpellosta 1970-luvulla tekemä mittava haastattelu. Mikään elämäkerta tämä ei sinänsä ole, sellaisia on ilmestynyt 2000-luvulla kaksi, mutta Ahola pyrkii valottamaan Joenpellon monipuolista kirjailijakuvaa tämän omien tekstien kautta.

Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi? on mielenkiintoinen katsaus aikansa suuren kirjailijan tuotantoon, jonka ei soisi tyystin unohtuvan. Ahola on halunnut tehdä sisäänheittotuotteen, joka houkuttelisi suomalaiset lukemaan Joenpeltoa. Minun kohdallani tavoite onnistui: aion kyllä lukea lisää Joenpeltoa, muutakin kuin erinomaisen Lohja-sarjan.