Okashi
Viime vuonna ilmestyi Heikki Valkaman ja Marjo SekinOkazu : japanilaista kasvisruokaa -teos, joka esitteli nimensä mukaisesti japanilaisen keittiön erilaisia kasvisruokia. Silmäilin sen läpi, mutta siitä ei tarttunut reseptejä käyttöön. Nyt teos on saanut itsenäisen sisarteoksen, kun Taru Lindblom ja Valkama ovat tehneet kirjan japanilaisista herkuista.
Teos on jo päällisin puolin hyvin viehättävä. Avoselkäinen sidos ja raw cut -kannet tekevät kirjasta miellyttävän pidellä ja helppokäyttöisen, kirja aukeaa vaivattomasti. Taitto henkii japanilaista tunnelmaa. Oikein onnistunut ja tyylikäs teos, siis.
Entäs sisältö sitten? Okashi ei ole vain keittokirja, vaan esittelee ylipäänsä japanilaista herkkukulttuuria. Se tunnetaankin Suomessa huonosti, joten informaatio on paikallaan. Japanissa ei esimerkiksi sinänsä juuri jälkiruokia harrasteta, herkkuja syödään enemmän teen kanssa ja välipaloina.
Kirjassa esitellään ensin perusteita ja sitten sukelletaan japanilaisimpiin herkkuihin, eli maan perinteisempää ruokakulttuuria edustaviin wagasheihin. Tällaisia ovat esimerkiksi mochi-riisikakut, joka herkkuun täytteeksi tungettava anko-paputahna ja vaikkapa Tokuen resepti -kirjasta tutut dorayakit, joissa on nimenomaan ankoa pienten lättyjen välissä.
Japanilaisilla on huvittava tapa omaksua ulkomaisia sanoja, joten länsimaalaisvaikutteisista makeista jälkiruokaherkuista käytetään nimitystä suiitsu tai dezaato – siis “sweets” ja “desserts”. Näissäkin yōgashi-herkuissa on aina joku japanilainen kierre: kääretorttu on värjätty matchalla vihreäksi ja on juustokakkujen tapaan tehty hyvin ilmavaksi erottelemalla keltuaiset ja valkuaiset ja tekemällä valkuaisista lähes marenkia. Soufflé-juustokakku ja matcha-kääretorttu ovatkin ne reseptit, joita tästä kirjasta ainakin pitänee kokeilla.
Lyhyesti esitellään myös dagashi-nimellä tunnettuja teollisia pikkunaposteltavia. Tämän kategorian suosituimpiin tuotteisiin kuuluvat Suomessakin jo monista kaupoista löytyvät Pocky-tikut. Hedelmiin japanilaisilla on erilainen suhde kuin suomalaisilla; vaikka mansikoita Suomessa arvostetaankin, harva maksaisi sentään kymmentä euroa yhdestä mansikasta, olkoon millainen valioyksilö tahansa. Hieman eksoottiselta tuntuu myös fruit sando eli kolmioleipä, jonka täytteenä on hedelmää ja kermavaahtoa. Lopuksi esitellään vielä juomakulttuuria: sen perinteisen teen lisäksi virvoitusjuomia kuten Ramune, Calpis, Pocari Sweat ja seesamipirtelöt ja jäähilejuomat.
Aika erikoista on suomalaisittain tämä japanilainen herkkukulttuuri ja osa näistä resepteistä vaatii Suomesta hankalasti saatavia ainesosia. Reseptejä on onneksi sovellettu jonkun verran suomalaisiin oloihin. Vaikka mitään reseptejä ei päätyisi kokeilemaankaan, kirja on silti oivallinen perehdytys japanilaiseen herkuttelukulttuuriin ja sellaisena kiinnostavaa luettavaa.