Pieni elintila

Maarit Verrosen vähäeleisessä tyylissä on jotain, joka vetoaa minuun kerta toisensa jälkeen. Tästäkin tunnistaa kirjoittajan heti ja päähenkilö on jotenkin hyvin verrosmainen, samoin puitteet Scillynsaarineen. Ennen- ja nyt-lukujen vuorottelu on toimiva rakenne, joka vei tarinaa eteenpäin ja samalla taustoitti päähenkilön omaperäisyyttä.

Kaikkiaan varsin oivallinen, leppoisa kirja, mutta ei vailla omituisia ja uhkaaviakin sävyjä. Loppu varsinkin oli odottamattoman tummasävyinen.