Punainen nyrkki

Punainen nyrkki herätti kiinnostuksen, kun se voitti parhaan suomalaisen fantasiakirjan Kuvastaja-palkinnon. Nyt kun olen finalisteista lukenut kolme, olisin itse suonut voiton Juhani KarilanPienen hauen pyydystykselle, mutta eipä tämäkään hullumpi teos ollut.

Punainen nyrkki kuvaa neljää naista sotien repimässä Saintanian liittovaltiossa, jossa rauha on uhattuna. Liittovaltiossa on kaksi vahvaa heimojen hallitsemaa aluetta, yksi uskonnollinen valtio ja yksi maallinen tasavalta. Kaikki pyörii hazam-energialla, jonka tuotanto ja kuljetus on jaettu eri tahoille ja tämä vaurauden jako on pitänyt tasapainoa niukasti yllä. Jako vain ei ole ihan reilu.

Naiset edustavat erilaisia tahoja konfliktin keskellä. Sajira on sukunsa hylkäämä toimittaja, jota menneisyyden haamut tulevat piinaamaan. Amina on rikkaan perheen tytär, joka on jättänyt liike-elämän ja vetäytynyt luostarimaisiin oloihin tutkijaksi. Serra on nuori karkuri ja Neanna tiukka bisnesnainen ja samalla miehelleen näön vuoksi kuuliainen vaimo.

Nämä henkilöt valaisevat hyvin naisen asemaa kirjan yhteiskunnassa eri kanteilta. Parhaimmillaan valtaa voi olla, mutta silloinkin naisen on ainakin näön vuoksi oltava alisteinen miehelle. Järjestetyt avioliitot ja tyylikkäät kulissit ovat kaikki kaikessa. Sajiran toimitustyö ja Aminan tutkimukset törmäävät asioihin, joita ei saisi tutkia ja joita ei paranisi tökkiä. Samalla liittovaltion rakenteen epäoikeudenmukaisuus alkaa hiertää heimoja entistä pahemmin ja tilanne alkaa eskaloitua.

Punainen nyrkki on onnistunut yksilötason kuvaus yhteiskunnasta, jossa sota, epäoikeudenmukaisuus ja kärsimys ravistelevat yhteiskuntaa juuriaan myöten. Ei siis varsinaisesti harmita, että tämä Katariina Heikkilän esikoisteos palkittiin Kuvastajalla.