Sirkka

“Jos Sirkka olisi eläin, Sirkka olisi mäyrä: pitkin kapeita omia polkujaan päättäväisesti kulkeva paakku mustaa ja vaaleampaa jakkupukua”. Sirkka alkaa herkullisella kuvauksella päähenkilöstään. Sirkka on sivuosan esittäjä, oman elämänsä statisti, massaan katoava harmaa ihminen.

Kirja luotaa päähenkilönsä sielunelämää. Sirkan hillityn ja asioiden oikeaa järjestystä rakastavan pinnan alta löytyy järkytyksiä ja järistyksiä. On traagisesti ja traumaattisesti päättynyt suhde Sauliin. On jonkinlainen ainakin alitajuinen kaipuu kuitenkin ravistella sitä tasaisen harmaata arkea. Niinpä kirjailija heittää Sirkan tielle pientä mutkaa ja yllättävää kohtaamista, joissa Sirkka joutuu kohtaamaan omat hankaluutensa sosiaalisten tilasteiden käsittelyssä.

Sirkka on sopivan napakka kirja, jonka parissa viihtyy mukavasti sen hetken minkä se kestää. Tarinaa ei suotta venytetä liiaksi ja se saa oikein onnistuneen ja miellyttävän lopun. Sirkka on kaikesta harmaudestaan huolimatta oikein kiinnostava ihminen, jonka matkassa on mukava kulkea ja toivoa tälle kaikkea hyvää. Anni Saastamoinen on onnistunut luomaan lämpimän hyvän mielen kirjan.