Suureita ja pieneitä

Laura Laakso on tuttu nimi, Mrs. Milkyway -kirjan tiedän nimeltä. Kirjaston hyllystä sattumalta silmiin osunut Suureita ja pieneitä : rouva Pionin luonnontaiteellinen luentasarja herätti kiinnostusta Laakson nimen lisäksi erikoisella nimellään ja viehättävällä kannellaan. Kovin pitkälle se kiinnostus ei sitten saman tien kantanut, kirja jumittui hyllyyni aika pitkäksi aikaa.    Nyt olen kuitenkin jo hetken ollut sellaisessa tilanteessa, ettei välittömästi luettavia uusia kirjoja ole ollut käsillä, joten olen penkonut hyllystä pidemmäksi aikaa paikalleen jämähtäneitä kirjoja ja sitä myöten myös Suureita ja pieneitä pääsi luettavaksi. Hyvä niin, sillä kyllä tämä mielenkiintoinen kirja oli.    Mistä tämä kirja sitten kertoo? Se onkin hyvä kysymys. Kirjassa on junamatka, jota päähenkilö tekee pienellä taajamajunalla. Matkan kohteena lienee Bristôlen yliopisto, jonka luonnontieteellisen tiedekunnan apulaisprofessuurin näyteluento päähenkilömme tulevaisuudessa kimmeltää. Junassa kohdataan sitten monenlaista väkeä, joista erityisesti huomiota osakseen saa rouva Pioniksi nimetty nainen, joka on tehnyt mielenkiintoista uraa hedelmä- ja vihannesosastolla. Nämä kaikki seikat liittyvät olennaisesti kaikkeen.    Kirja on tulvillaan matemaattis-luonnontieteellistä kieltä, kaavoja, alkeishiukkasten mukaan nimettyjä henkilöitä, koukeroista tekstiä, juonitteluja hevi-osastolla, yllättäviä kuolemantapauksia ja ties mitä kummallista. Suureita ja pieneitä on matka, jolle pitää lähteä ja luottaa, että kirjailija vie lukijan jonnekin. Matkan varrella näkee sitten kaikkea outoa, ja toisaalta tuntuu, että juna ajaa rinkiä, eikä oikeastaan pääse mihinkään. Lopussa odottaa sitten muutaman sivun mittainen luku, joka jollain tapaa, kenties, selittää mistä on kyse, selittämättä kuitenkaan erityisen paljon.    Kyllä tässä aika paljon sulateltavaa on ja vaikka kirjalla on mittaa vain kompaktit 159 sivua, sekin tuntuu aika pitkältä. Sivuilta löytyy kyllä kaikenlaista hauskaa, mutta se on vähän vaikeaselkoisten ja raskaiden asioiden keskellä. Kieli puskee ymmärrettävyyden rajoja ja on paikoin vähän liian pitkällä tahallaan koukeroisen puolella. Varovainen suositus: kokeellisen kirjallisuuden ja estottoman kielellä leikittelyn ystävät voivat löytää tästä melkoisen helmen. Selkeyttä ja ymmärrettävyyttä arvostavat lukijat pysytelkööt loitommalla.