The Yearbook

Paige Vickers on koulussa 11. luokalla, Suomessa siis peruskoulunsa päättävä 9-luokkalainen, ja keskittynyt lähinnä välttelemään huomiota. Paige onkin onnistunut siinä hyvin, kunnes koulun lehteä valvova opettaja Gordon pudottaa lehden päätoimittajana työskentelevälle Paigelle melkoisen pommin: Gordon haluaisi Paigen osallistuvan koulun vuosikirjan tekemiseen koulun suosituimpien tyrannien kauhukolmikon kanssa. Paige ei voi kuin suostua painajaismaiselta kuulostavaan tehtävään.

Vuosikirja kertoo koulukiusaamisesta, sen julmuudesta ja vaikutuksista koululaisiin. Paige on kiusaamisen hiljainen todistaja: hän ei uskalla puuttua, mutta ainakin näkee ja kirjaa näkemänsä ylös omiin muistivihkoihinsa. Paige on kiusattu myös kotonaan, hänen kotiolonsa ovat kammottavat kiitos tyrannimaisen isän ja isän pelossa säikyn äidin. Kotona Paige on lähinnä ilmaa, kalpea aavistus ihanteellisesta Adam-isoveljestä, joka valitettavasti on muuttanut pois kotoa opiskelemaan.

Jotain positiviistakin Paigen elämässä on. Hän löytää koulun kirjaston kirjoista punakynällä tehtyjä merkintöjä, jotka koskettavat ja tuntuvat ajatuksina omilta ja hyviltä. Kun Paige tajuaa, että merkintöjen tekijän on oltava vielä samassa koulussa, vain vuotta ylempänä, Paigen on otettava selvää, kuka merkintöjä tekee.

Holly Bourne on tyylilleen uskollinen: kirjasta nousevat vahvasti esiin feministiset ja mielenterveyteen liittyvät teemat. Kiusaamisen syitä ja seurauksia puidaan monipuolisesti. Sympatia on uhrien puolella, mutta Bourne osoittaa myös kiusaamisen taustalla olevia traumoja ja henkisiä vammoja. Kaikki tämä tarjoillaan huumorin ja sydäntälämmittävän romantiikan saattelemana. Lopputuloksena on aivan ihana kirja, vaikka se raskaita koulukiusaamisen ja perheväkivallan aiheita käsitteleekin.