Vedenpaisumus

Kolme ja puoli, mutta pyöristyy nyt alaspäin. Pullman on sujuva kertoja ja Kultaisen kompassin maailma on kiehtova, mutta... no, ensinnäkin tämä on selvästi trilogian ensimmäinen osa ja lähinnä pohjustaa tulevia tapahtumia. Toisekseen tarina virtaa hyvin suoraviivaisesti, kuin klassiset seikkailut: vähän matkustamista, haaste pysäyttää matkan, se selvitetään, vähän matkustamista, uusi haaste, uusi ratkaisu ja niin edelleen.

Kolmanneksi tämä on niin kovin perinteistä. Malcolm on uuvuttavan perinteinen sankaripoika: sankarillinen, rohkea, hetkittäin sopivasti lapsi, älykäs, vähän oppimaton mutta loputtoman utelias. Kaverina matkaava Alice äksyilee, hakee huomiota ja hoivaa, koska tottahan toki tyttöjen osa on hoivata ja poikien tehdä sankarijuttuja.

Pullman suhtautuu uskontoon totutun halveksuvasti, pahikset löytyvät uskovaisten puolelta. Siinä ei mitään uutta Kultaisen kompassin lukeneille. Tämä puoli tuntui nyt vähän alleviivaavalta.

No, natinasta huolimatta Vedenpaisumus virtasi eteenpäin sujuvasti, kirja oli paljon tuhtia sivumääräänsä kevyempi. Eiköhän seuraavakin osa tule luettua.