Vedetön maa

Westernejä en ole lukenut kovin paljon, mutta silloin tällöin kuitenkin – viimeksi Annie Proulx'n novelleja, John WilliamsinButcher's Crossingin ja Cormac McCarthyjä. Tämä on vähän erisorttinen tarina.

Tapahtumat sijoittuvat Arizonan territorioon 1890-luvulla. Tapahtumia tarkastellaan kahdesta näkökulmasta. On Nora, sinnikäs rajaseutujen nainen, joka koittaa selvitä kuivuuden keskellä. Nora odottaa miestään takaisin vedenhakumatkalta, mutta miehestä ei kuulu mitään. Toisena näkökulma on Lurie, alunperin turkkilainen lainsuojaton, joka on päätynyt kuljeskelemaan ympäriinsä ja pakenemaan häntä jahtaavaa šeriffiä kamelin kanssa.

Henkimaailma on vankasti läsnä. Nora kuulee päässään jatkuvasti kuolleen tyttärensä äänen ja perheen aputyttö Josie pitää spiritistisiä istuntoja. Lurieta taas piinaavat kuolleiden ystävien täyttymättömät tarpeet.

Vedetön maa on omaperäinen kirja, jolla on erikoinen äänensä. Lännentarinoiden tutut kuviot tunnistaa tästäkin, mutta Téa Obreht lisää niihin omat mausteensa. Jugoslaavitaustaisen Obrehtin esikoisteos Tiikerin vaimo on minulta lukematta, mutta tämän pohjalta voisin lukeakin: sen verran mielenkiintoinen lähestymistapa Obrehtilla on.