Vertailkaamme mytologioita

Leonard Cohenin esikoisrunokokoelma oli jo nimeltään tuttu. Alankomaalaisen boutique-pelijulkaisija Splotterin oivallisessa The Great Zimbabwe -lautapelissa kilvoitellaan Suur-Zimbabwen alueella, palvotaan erilaisia jumalia ja jokaisen vuoron lopussa on vaihe, jossa tarkastetaan, voittiko joku pelin. Tämä vaihe on nimetty Cohenin mukaan “Let us compare mythologies”.    Pitihän tähän kokoelmaan siis tarttua, kun se kirjastossa vastaan tuli. En ole tainnut lukea Cohenilta aikaisemmin erityisemmin mitään, mutta kuuntelemalla olen tietysti nauttinut Cohenin teksteistä paljon. Tämä kokoelma ilmestyi alunperin 1956, eli kaksitoista vuotta ennen musiikkiuran aloittanutta esikoislevyä Songs of Leonard Cohenia. Runot on kirjoitettu 15–20-vuotiaana.    Kokoelman runojen tunnistaa kytkeytyvän Cohenin musiikkiin. Rakkaudesta, mystiikasta ja uskonnosta on paljon puhetta. Cohenin juutalaisuus näkyy runoissa vahvana ja toisaalta sen vastapainona kristillinen kuvasto. Maalliselle lukijalle uskonnollinen kuvasto tuntuu jopa vähän runsaalta ja vieraannuttavalta.    Kokoelman on suomentanut Antton Kainulainen, joka on myös kirjoittanut kokoelmaa taustoittavat ja avaavat jälkisanat. Niistä kiitos. Suomennokset toimivat. Minulle Vertailkaamme mytologioita jää kuitenkin ennemmin kiinnostavaksi kuriositeetiksi suuren taiteilijan nuoruusvuosilta kuin koskettavaksi runokokoelmaksi, johon palaisin vielä uudestaan. Mielenkiintoista tähän silti oli tutustua. 

—

Leonard Cohen's debut poetry collection, “Let Us Compare Mythologies,” caught my eye because it is mentioned in the board game The Great Zimbabwe. Having enjoyed Cohen's music, I felt compelled to explore this collection, originally published in 1956, twelve years before his first album.

The poems, written when Cohen was 15-20 years old, reflect themes of love, mysticism, and religion, with strong influences from his Jewish heritage, balanced by Christian imagery. While the religious symbolism may feel overwhelming to secular readers, the Finnish translation by Antton Kainulainen is well-executed.

Ultimately, the collection serves more as an intriguing glimpse into Cohen's early years than a work I'd revisit, though it was interesting to explore.