Who Fears Death

““Onyesonwu,” Najeeba said again. It was right. She wanted to shout the question to the sky: “Who fears death?” But alas, Najeeba had no voice and could only whisper it. One day, Onyesonwu will speak her name correctly, she thought.”

Onyesonwu on Ewu, raiskauksesta ja väkivallasta syntynyt lapsi. Hänen äitinsä on alistettu Okeke, isä taas kuuluu Okekeja armotta murhaaviin Nuruihin. Nurut ovat vaaleita, Okeket tummia, Ewut erottuvat molemmista ja ovat automaattisesti vihattuja hylkiöitä. Onyesonwu ei ole kuitenkaan mikä tahansa tyttölapsi. Kirja alkaa hautajaisista: Onyen isä on kuollut. Isän kuoleman herättämä tunnemyrsky saa aikaan yllättäviä seuraamuksia, kun Onye yrittää vahingossa herättää isänsä takaisin henkiin. Isä ei herää, hengittää vain hetken, mutta se riittää kauhistuttamaan muut kylän asukkaat.

Onye on luonnonlahjakkuus taikuudessa ja siitä syystä entistä vihattavampi ja pelättävämpi. Naiselle ei voi tietenkään opettaa taikuutta, varsinkaan epävakaalle, väkivaltaan taustansa vuoksi taipuvaiselle ja täysin arvaamattomalle Ewulle. Oppia Onye kuitenkin saa ja voimaa suorittaa kohtalon määräämä tehtävä – ja kostaa biologiselle isälleen.

Who Fears Death ei pelkää tarttua vakaviin kysymyksiin. Lukija joutuu kohtaamaan väkivaltaa, raiskauksia, naisten ympärileikkausta, orjuutta, kansanmurhan — tarina sijoittuu epämääräiseen tulevaisuuden post-apokalyptiseen Pohjois-Afrikkaan, mutta voisi osin olla nykypäivää Kongosta tai Sudanista. Julmuuksilla ei mässäillä, mutta herkimpiä kuvottaa varmasti.

Kirjassa on perinteisen eeppisen fantasiaseikkailun ainekset, tosin perinteisen fantasian kirjoittaja olisi luultavasti tehnyt tästä trilogian. Nyt Okorafor jättää Onyen oppivuodet oikeastaan kokonaan väliin ja hyppää suoraan asiaan. Peruskuvio on klassinen, mutta afrikkalaiset puitteet ovat omaperäiset ja kirjan maailma kaikessa julmuudessaan erittäin kiehtova.

Vaikuttava, hyvin kirjoitettu kirja jää mieleen kummittelemaan. Who Fears Death ei ole täysin mukava lukukokemus, mutta ravisteleva, vetävä ja kiinnostava kirja yhtä kaikki. En lainkaan ihmettele, että sille on satanut lukuisia palkintoehdokkuuksia ja World Fantasy Award -voitto. (14.2.2012)