Mikko Saari
Kummasti tälle perhesaagalle lämpenee, kun pidemmälle lukee. Seuraava osa pitänee myöskin lukea. Himmun elämä on mukavan pientä ja arkista, mutta tapahtumien sijoittuminen 1900-luvun alkuvuosiin tekee kaikesta juuri sopivan vierasta, että mielenkiinto pysyy yllä. Tähän aikakauteen on tullut kovin vähän perehdyttyä.
Tamperelaisena tutut maisemat historiallisen suodattimen läpi ovat mukavaa plussaa; tässä osassa esimerkiksi on polemiikkia Johanneksen kirkon taideteoksista, joita kirjan tapahtuma-aikaan tehtiin.
Quick-moving story set in the Spanish civil war, this time on the Falangist side. The protagonist seems like one of the bad guys from a Carlos Ruiz Zafón novel. Lots of spy action, killing people and whatnot. Very cold-hearted stuff, except when there are ladies involved.
This is a very old-fashioned story, where men are rought and tough and women are beautiful and the protagonist ends up either in bed or otherwise in the receiving end of sexual favours with just about every female he comes across.
I used to like Pérez-Reverte's books, but I've skipped a lot of them. Looks like I probably haven't missed much.
Neljä tähteä, kiitos Alatalon vavahduttavan niminovellin ja Janos Honkosen “Eläimet huutaa, ihmiset ei huuda”-hammaslääkärikauhupläjäyksen. Koskimiehen “Lihan himo” oli mainion elegantti lopetus. Siinä välissä sitten taso vaihteli, mutta kokonaisuus on oikein toimiva kehokauhun ystäville.
Olipas vakuuttava nuortenkirja. Sympaattista menoa vähän hukassa olevan teinipojan parissa, joka päätyy puolisattumalta välittävien aikuisten seuraan ja ryhdistäytyy, kun elämään tulee vähän rakennetta ja mielekästä tekemistä. Hyväntuulinen kirja, vaikka käsitteleekin isoja, vakavia ja surullisiakin asioita.
An interesting thriller about the wife of a man accused of kidnapping and possibly murdering a small child. The wife denies everything, of course, but what does she actually think? The book looks inside the heads of the wife, a journalist writing on the case and a policeman looking for the evidence to get the man imprisoned.
This isn't one of those twisty thrillers, and isn't based on surprises. So don't expect that, and this will be an enjoyable read.
Tässä oli paljon hyvää virustaudeista ja virusten merkityksestä, mutta välillä heittäydytään sen verran teknisiksi, että fiksumpikin lukija putoaa kärryiltä, jos ei ole yliopistotasoista solubiologian osaamista pohjalla.Vetävämmistä samanaiheisista pitää ehdottomasti mainita Matti Jalasvuoren [b:Virus 27233031 Virus Matti Jalasvuori https://images.gr-assets.com/books/1445220477s/27233031.jpg 47279157], joka on kauttaaltaan helppotajuisempaa luettavaa.
I was teetering between 3 and 4 stars, but since I'm a positive reader, I'll round the 3.5 to 4. This is a very cozy detective novel. I haven't read any of the Mme Ramotswe novels, but the idea seems quite familiar, just with a Thai setting. Lots of talk about food, no hard feelings, even tough topics like prostitution and wife trade are handled with kid gloves.
The plot itself is fine. Nothing special, but I did like the protagonist, typical as she is. The depiction of Thai culture was interesting. I was familiar with the basics of the Thai culture, but this gave a new insight into the culture. That was good, and made reading the book interesting.
The way the prostitution was depicted in a mostly positive light and how the brothel run by the protagonist's cousin was such a splendid and friendly establishment did bother me a bit – sure, I guess that happens, but it doesn't seem very likely to me. Also, even if the author has spent time in Thailand, he's still an outsider, so there's the whole question of cultural appropriation and whatnot.
So, not without issues, but on the other hand, if you don't mind that, this is not a bad cozy detective. It was pleasant enough that I'll read the other one, too.
Horror story set in space for teens. Lots of clichés, lots of really silly plot twists, some rather clumsy text (can't tell whether it's the original text or the translation, though), but the ending is pretty cool and I can very much see teens digging this.
There's also a nice Godspeed! You Black Emperor reference in there.
A strong book about war. Very unlike most books on war I've read; this tells how the World War II appeared to Russian women, who enlisted and served in many different positions, from nurses, cooks and laundrywomen to partisans, snipers and front line soldiers.
Alexievich has interviewed lots of women for this book. There are many shared threads in the stories: women weren't always welcome to join the army, and got ridiculed, mocked and insulted during and after the war. War's not fair, and particularly so for women.
Another fine example of war literature that will make war seem very unattractive.
Kelpo viihdettä. Kaikessa infantiilissa karkeudessaan Kamala luonto jaksaa kyllä edelleen viihdyttää ja on Aamulehden sarjakuvasivujen parempaa antia Fingerporin kanssa. Tässä oli aivan kelpo kokoelma strippejä, monta hyvääkin oivallusta mukana.
Originally I felt this could be one of the best books I've read this year, but that feeling didn't last. I still think Åsbrink writes really well and I like the style this book is written in: it covers big things in history, but at a very human level. The workings of the Palestinian committee and the division of the India had very long-lasting results, reverberations of which are still felt today.
But in the end I felt the scope of the book was too small. It was, in a fairly unusual combination, quite Jewish and Swedish. Very understandable, considering the perspective the author writes from, but it also leaves out a lot. A wider lens, and perhaps less focus on Swedish nazis, would've made the book even better.
But as it is, 1947 is still a great read, and a good way to learn something interesting about a significant year 70 years ago.
A heavy read for a small book: being based on oral traditions, there are no chapters or plot, just twisting and turning tales and seemingly random events, with lots of repetition. But since it's the only book I've come across from Equatorial Guinea, that alone is worth something. As a viewpoint to a different culture, this was certainly an interesting read.
Tämä kahdeksas Geoetsivät-kirja on saanut alaotsikon Salapoliisitarinoita. Kirja on vähän erilainen kuin aikaisemmat: yhden pitkän kertomuksen sijasta kirjassa on kahdeksan lyhyttä kertomusta, joihin kaikkiin liittyy jonkinlainen mysteeri.
Kun lyhyt kertomus on kerrottu, lukija pääsee pohtimaan arvoituksen ratkaisua. Kuka oli syyllinen? Miten asia ratkesi? Miten Geoetsivät keksivät ratkaisun? Lukija pääsee pohtimaan mysteereitä. Ratkaisut löytyvät kirjan lopusta.
Samalla kirja on myös matkaopas. Tarinat sijoittuvat eri puolille Suomea ja esittelevät kahdeksan kiinnostavaa matkailukohdetta: Hitonhaudan, Hiidenportin, Bengtskärin majakan, Siidan, Hailuodon Marjaniemen, Lassinlinnan, Pirunpesän ja Kierikkikeskuksen. Kirjasta saa siis mainioita matkavinkkejä kotimaanmatkailuun.
Mainio kirja siis, helppo suositus kaikille Geoetsivät-sarjan ystäville. Jos tämä helppolukuinen ja vähän heikommillekin lukijoille sopiva lastenkirjasarja ei ole vielä tuttu, Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus on paras paikka aloittaa.
A clunky, noisy book. Not sure how much of the clunkiness is from the translation and how much from the original text, but even if the text is at times pretty bad Finnish, it didn't bother me too much.
The story is about Assèze, who starts in a village in Cameroon, ends up living in Douala, the biggest city in Cameroon and then starts a new life in Paris. The book journals her difficulties living in Cameroon, getting along with her new sister Sorraya and the life as an immigrant in Paris.
A vivid, colourful book.
Lauri Mäkinen on jo kirjoittanut kaksi omaperäistä ja erikoista dekkaria. Tämä 50/50 on kirjana vielä vahvempi kuin esikoinen [b:Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset 25275029 Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset Lauri Mäkinen https://images.gr-assets.com/books/1428049406s/25275029.jpg 45001113]. Sodan aikana rintamalla etsivillä on käsissään kiperä tapaus: lentokoneesta on pudotettu neljä desanttia, joista kolme on ammuttu heti. Neljänneksi desantiksi olisi tarjolla kaksi epäiltyä. Kumpi on syyllinen? Panokset ovat kovat, sillä tuomio tulee kenttäoikeudesta heti ja se on kuolema.Todisteita on niukanpuoleisesti ja molemmilta epäillyiltä irtoaa pätevä tarina. Kumpi on syyllinen? Kumman pitäisi olla syyllinen?Epäiltyjen taustoja avataan takaumissa, joissa paljastuu, ettei kaikki ole aivan niin kuin ensivaikutelma antaisi ymmärtää. 50/50 on taitavasti rakennettu, mielenkiintoinen dekkari vähän erilaisissa puitteissa.
Nostalgiantäyteinen lukuhetki. Arvostin erityisesti näkökulmia tietokoneiden maahantuonnin bisnespuoleen, se kun meni aikoinaan 1980-luvulla lapsen näkökulmasta täysin ohi. Mainokset herättivät sentään muistoja, Mikko Alatalon Atari ST -mainos etenkin huvitti.
Vähän tökki kirjan toisteisuus: tuntui, että samoja asioita jauhettiin aika moneen kertaan. “Tasavallan tietokone”-slogania esimerkiksi kerrattiin moneen kertaan lähes samoin sanoin.
Commodore 64:n parissa kasvaneille 1980-luvun lapsille tämä on joka tapauksessa oikein mainiota luettavaa.
Leppoisa kirjasarja, jostain syystä luen näitä edelleen. Manu ja Helmi ovat niin kunnollisia nuoria, että mukavahan näitä on lukea. Suhde kehittyy, seksiäkin aletaan jo varovaisesti ja vaivihkaa lähestyä. Pääpaino kuitenkin seikkailuilla, aika hurjia ja hengenvaarallisia käänteitä tällä kertaa.
Helppo uskoa, että arvioon voisi Holman itsensä lukemasta äänikirjasta täppäistä lisätähden. Nyt jättä vähän kylmäksi. Parhaiden osumien perusteella nyt kolme tähteä, mutta vähän oli sellaista kertahupia. Harmittaisi, jos tämän ostaisi, kun ilo on irroitettu vartissa ja selailemalla kaupassa läpi saa jo valtaosan. Ei siis tunnu hirveän hyvältä diililtä tällainen. Mutta upotettuna vaikkapa uusiin Radio Sodoman jaksoihin, ai että kun toimisi...
Coming up with my final rating took some thinking, but in the end I'll go for four stars. I really enjoyed the description of the fairly humble pre-Roman society, with all their daily habits and small, quiet ways of worship, and the clashes of men with their big ideas and ambitions, told from the perspective of a woman originally written fairly deep in the margins of the old epics.
It's all well-written, warm, and peaceful, despite the drama, tragedy and war involved. All in all, a delightful book.
Sympaattinen, lämminhenkinen ja mukavan jouluinen kirja, jossa pohditaan vähän myös kaverin muutosta johtuvaa ahdistusta ja pettymyksiä. Vähemmän koohotusta kuin aikaisemmissa Puluboi-kirjoissa, ja oikein myötämielistä suhtautumista kodittomiin. Mukava joulunodottelukirja, toimii erinomaisesti lapsille ääneen luettuna.
Pakko vähän nipottaa hieman huolimattomasti työstä: Puluboin osuuksiin oli jäänyt ainakin kolme katalaa kiljainta, joita ei olisi pitänyt olla! Lapsiltakin tuli noottia välittömästi. Talkkuutta!
Hämmästyttävä kirja. Tartuin tähän pitkälti ulkoasusyistä; aikaisempaa Neuromaania olen ihastellut, mutta en ole uskaltanut lukea. Tämä piti nyt sitten napata kirjastosta mukaan. Valinta Finlandia-ehdokkaaksi nosti kirjan lukulistalle, kas kun sille ilmaantui kummasti varauksia.
Nyt on luettu, enkä oikein tiedä, mitä tästä ajattelisi. Yli-Juonikas kiittelee aluksi Juhani Lindholmia Pynchonin Painovoiman sateenkaaren suomentamisesta ja sieltähän ne ilmeisimmät vaikutteet tulevat: samanlaista hulluutta tässäkin on.
Yli-Juonikas on sullonut kirjan täyteen kaikenlaista kikkailua: sivuilta löytyy perinteisen romaanitekstin lisäksi muun muassa blogikirjoituksia, some-päivityksiä, sanaristikko, Suosikki-tyylinen taskupokkari ja nuotteja.
Mitä jutun juoneen tulee, en ole kirjan luettuani oikeastaan sen viisaampi kuin aloittaessani. Perussuomalaisten ympärillä pyörivää poliittista suhmurointia, salaliittoja, maahanmuuttokriittisyyttä... kaikenlaista päivänpoliittista kiemuraa, hirveä määrä henkilöitä, yllättäviä tapahtumia, katkeilevaa, fragmentaarista juonenkuljetusta... melkoinen hässäkkä. Jos joku ymmärsi, mistä tässä kaikessa oli kyse, saa kertoa. Tunnistin itse sen verran paljon viittauksia eri puolille kaikenlaista, että ymmärrän, että tässä on hyvin paljon sellaista, mitä en tunnista.
Lopullinen arvio osuu jonnekin kolmen ja neljän tähden väliin, mutta pyöristän nyt neljään ihan siitä syystä, että tässä oli esteettisenä esineenä paljon hyvää, ja muutenkin haluan kannustaa tällaista kirjallista hulluutta. Ei kai tässä muukaan auta kuin tarttua Neuromaaniin.
Viihdyttävän omituinen ja mielikuvituksellinen seikkailuromaani Jules Vernen hengessä. Alussa käytetään aikaa puitteiden esittelyyn, mutta kun tarina pääsee käyntiin, se lentää sellaisissa sfääreissä, että ei voi kuin ihmetellä. Mielikuvituksellisia käänteitä ja tapahtumia riittää useammankin tavanomaisen tarinan tarpeisiin.
Aika paljon tässä muutenkin on kaikkea, mystistä ja tavanomaisempaa, ja komeus on koristeltu mutkikkaasti ja aseteltu runomaisesti katkotuille riveille. Tiettyä runollisuutta ilmaisussa onkin ja samalla ei erityisemmin ole.
Kuten kansikin sanoo, tämä on seikkailukertomus. Kirjastossa tämä oli luokiteltu nuortenkirjoihin ja tiettyä lapsellisuutta tässä onkin, kaikessa hyvässä mielessä.
Ihan kelpo pohdiskelua tieteestä ja tieteenfilosofiasta, mutta ei nyt ihan samalla tavalla koskettanut kuin parhaat tiede-esseistit. Vähän oli nahkea kokonaisuus, vaikka kovin viisasta, oppinutta ja tieteen historiasta ammentavaa tekstiä olikin.
A heavy read, as is usual for David Mitchell, and well worth reading, as is also usual. Bone Clocks starts innocent, a coming-of-age tale set in the England of 1980s, but soon becomes something else, as Holly Sykes, our protagonist, runs into some really unexpected events.
Bone Clocks is a delightful book, full of wonders. It's also full of many other things, making it such a heavy book to read. The Finnish publisher has used a way too dense line-height to make the book shorter, yet it's still 650 pages.
But yeah, I'm definitely going to read whatever Mitchell does next.
I enjoyed Sapiens a lot, and this one didn't disappoint, even if this isn't quite as exciting as Sapiens. But the book has some very interesting insights into the nature of religion and spirituality, and I found the threats posed by dataism fairly realistic and the questions poignant: these are questions humanity has to consider at some point.